Toivo Maunu
Toivo Johannes Maunu (ent. Jussila, 27. joulukuuta 1893 Akaa – 12. elokuuta 1966) oli suomalainen jääkärilääkintäkapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Jääkäritykistössä. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki Suomen puolustusvoimain Ilmavoimissa ja ilmapuolustuksen parissa. Myöhemmin armeija koulutti hänestä eläinlääkärin.[1][2]
Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maunun vanhemmat olivat maanviljelijä Kalle Jussila ja Vilhelmiina Mikkola. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1929 Elsa Vilhelmiina Pelkosen kanssa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen reaalilyseosta vuonna 1912 ja liittyi Hämäläis-osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopistossa ja suoritti lääketieteen alkututkinnon vuonna 1914 ja eläinlääkäritutkinnon Dresdenin eläinlääkärikorkeakoulussa vuonna 1922.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maunu liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 7. tammikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 12. joulukuuta 1916 pataljoonan haupitsipatteriin. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Saksassa oloaikanaan hän suoritti opintomatkan 9. toukokuuta – 19. elokuuta 1917 välisenä aikana.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maunu astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan Jääkäritykistön 1. patteriin, missä joukossa hän osallistui taisteluihin Messukylässä ja Tampereella. Tampereen valtauksen jälkeen hänet sijoitettiin tykistön uudelleen järjestelyssä vasta perustetun Jääkäritykistöprikaatin 1. jääkäripatteriston 1. patteriin ja hän osallistui sen mukana Viipurin valloitukseen.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maunu palveli sisällissodan jälkeen Suomen tykistökoulussa, josta hänet siirrettiin syyskuussa vuonna 1918 Suomen senaatin sota-asiaintoimituskunnan eläinlääkintäosastolle, mistä hänet lähetettiin lokakuussa vuonna 1918 opintomatkalle Dresdenin eläinlääkärikorkeakouluun. Maunu erosi armeijan palveluksesta 1. huhtikuuta 1920 ja työskenteli sen jälkeen yksityisenä eläinlääkärinä Tampereella vuodesta 1922 alkaen vuoteen 1947 saakka. Omien töidensä ohella hän hoiti lyhyitä aikoja Tampereen teurastamon tarkastuseläinlääkärin toimia.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maunu osallistui talvisotaan Patteriston eläinlääkäri Kenttätykistörykmentti 3:ssa. Jatkosotaan hän taasen osallistui Raskas patteristo 27:n eläinlääkärinä, josta hänet siirrettiin vuonna 1942 Päämajan eläinlääkintäosaston käyttöön, missä tehtävässä hän oli sodan loppuun saakka. Sodan aikana hän hoiti myös rintaman takaisia tehtäviä, ollen muun muassa muutaman kuukauden ajan ylimääräisenä eläinlääkärinä Käkisalmen piirissä vuosina 1942 ja 1943 sekä toimi Nurmeksen virkaatekevänä piirieläinlääkärinä vuonna 1944. Maunu toimi sotien jälkeen Tampereen kaupungin teurastamon ja lihantarkastamon apulaisjohtajana aina vuoteen 1958 saakka. Hänet haudattiin Tampereelle.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.